wBlog:T12-a-M

11.5.2017

Halusin lyhyesti kertoa niin hyvää kuin huonoa Grande Champagne -tilaisuudesta ylioppilastalolla Helsingissä. Samppanja ry:llä oli varattuna sisäänpääsylippuja sekä itse tapahtumaan että samppanja ja ruoka -tastingiin/luennolle, jonka pitäjänä oli Samuil Angelov. Pari paikkaa oli vielä jäljellä ja Samppanja ry hyvää hyvyyttään tarjosi paikkoja Nomad Cellar -jäsenille. Nappasimme paikat vaimoni kanssa.

Ensin oli järjestetty tilaisuus maistaa Drappierin samppanjoita ja keskustella viinintekijän Michel Drappierin kanssa. Drappierin perus Carte d’Or brut oli henkilökohtaisesti nautituimpia samppanjoita Singaporessa asuessani koska A: sitä myytiin huokeaan hintaan viereisessä viinikaupassa, ja B: sitä sai laseittain suosikkiravintolastani. Oli siis mielenkiintoista tavata itse viinintekijä. Nautimme heidän Quattuor Blanc de Quotre Blancs, joka on tehty siis kaikista valkeista rypäleistä, jotka on Champagnessa sallittu eli: Chardonnay, Petit Meslier, Blanc Vrai, Arbane.

Oli aika siirtyä samppanja-ruoka maisteluun, jonka piti Samuil Angelov, ravintola Murun sommelier ja yksi omistajista. Normaalista tapahtuman hinta oli 80€/henkilö, joten odotukset oli korkealla. Aikaa oli 45min tai tunti, josta puolet meni Samuilin kertoessa itsestään sekä omistamistaan ravintoloista. Ennakko-odotuksena oli, että jotain pientä suupalaa löytyy. Löytyihän sitä pientä! Nokare tartaria, brietä, katkarapuja sekä pateeta. Haaga-Helian opiskelija kaatoi vapisevilla käsillään niin pienen siivun samppanjaa että oikein ihmetytti miten pystyykin, ehkä ne ei ollut kaatoja vaan tärinästä johtuvia loiskahduksia. Kunnia kuitenkin kaverille hyvästä uravalinnasta ja kyllä käsky kaadon määrästä tuli muualta. Huom! Alla olevassa kuvassa kaadot ilman ensimmäistäkään maistelua. Samuil kehotti maistelemaan samppanjoita samalla kun hän kertoo itsestään. Yritin ottaa kielen kärjellisen, mutta hups! – sinne meni eikä ”ruualle” jäänyt mitään.

Samppanjatarjontakaan ei oikein vakuuttanut varsinkin kun määrä oli niin pieni, ettei siitä saanut oikein makua. Samppanjat olivat: Piper Heidsieck Rose, Alfred Gratien 2004, Nicolas Feuillatte 2006, Mumm Blanc de Blancs ja Laurent Perrier ultra brut. Alfred Gratien erottui näistä kuitenkin edukseen paahteisuudellaan sekä kermaisuudellaan. Kävimmekin heti ostamassa Gratienin vuosikertaa 2000 alkosta kun sitä vielä oli saataville.

Onneksi tilaisuuden jälkeen oli maahantuojilla tietyin kellonajoin vähän paremman samppanjapullon avaus. Ehdimme Pol Rogerin legendaarisen 1996 vuosikerran maistiaisiin joka lievitti kevyttä ärtyneisyyttä.

– Markus Laukkanen