wBlog-VM2-a-M

Piemonten maisemat vaihtuivat nopeasti autostraadaa pitkin Veronan romanttiseen kaupunkiin. Kun auto oli saatu parkkiin ja tavarat hotelliin, joka ei mitenkään vetänyt vertoja Alban majoitukseemme, oli aika lähteä metsästämään sitä kuuluisaa parasta pizzaa.  Saimme pöydän ilman varausta Tripadvisorin mukaan Veronan parhaasta pizzapaikasta. Muuten kaikilla tuntui varaus löytyvän ja kymmeniä ilman varausta yrittäneitä käännytettiin ovelta pois. Suosittu paikka siis, mutta se paras pizza jäi edelleen jonnekin Espoon Classic-pizzan suunnalle. Sitten vähän pizzan sulattelua ja Veronan katselua ennen kuin suuntasimme hotellille. Jälleen oli aikainen herätys tiedossa, koska meillä oli tapaaminen Azienda Agricola Ginillä Soavessa.

verona1

Aamulla navigoitiin tällä kertaa kerralla kohteeseen (ensimmäisen ja viimeisen kerran) Ginin tilalle Soavessa. Kerrottakoon niille, ketkä eivät tunne Soavea, että se on viinialue noin 30 kilometriä Veronasta. Siellä tuotetaan vain valkoviiniä Garganega ja Trebbiano -rypäleistä. Viinit on peruspirtsakasta perusvalkkari Soave Classicosta pitkään säilyviin tuhdimpiin vanhoista köynnöksistä valmistettuihin valkoviineihin sekä makeaa Soave Reciotoa.

GINI1

Ginille päästyämme Claudio Gini otti meidät vastaan. Ginin esittelyjen jälkeen Claudio vei meidät ensitöikseen kellarille, joka sijaitsi heidän asuintalon alla. Ensin vastaan tuli ”pupitre” missä oli tulossa samppanjametodilla valmistettua 2008 vuosikerran kuohuviiniä.

gini2

Gran Cuvee 2008 vuosikertaa tulossa.

Kellarissa oli myös hyvin esillä maaperän koostumus, jossa on mukana vulkaanista kiveä, joka tuo mineraalisuutta viineihin.  Kellarikierroksen jälkeen oli aika siirtyä viljelmille, joten hyppäsimme Claudion vanhaan jeeppiin.

Ginin ylpeyden aihe, eikä suotta, ovat keski-iältään 80 vuotta vanhat köynnökset tupla guyot -systeemillä. Esimerkiksi noin 100-120 vuotta vanhoista köynnöksistä tehty Contrada Salvarenza säilyy pitkään menettämättä hapokkuutta ja mineraalisuutta. Ginin vanhimmat köynnökset löytyvät kuvasta suurinpiirtein keskeltä.

Viinitarhoja Soavessa

Viinitarhoja Soavessa

Takaisin talolle ja maistiaisten kimppuun. Claudio kertoi, ettei hänelle maistu vielä klo 11, koska eilen oli ollu pikku ”syömingit”. Setissä oli seuraavat viinit, jotka on valmistettu 100% Garganega-rypäleestä.

  1. Soave Classico 2015: Tuoksussa eksoottisia hedelmiä kuten banaania. Maussa pehmeyttä hyvässä balanssissa.
  2. La Frosca 2014: Köynnökset kasvaa enemmän vulkaanisessa maassa tuoden tähän viiniin mineraalisuutta ja eleganssia.
  3. Contrada Alvarenza Vecchie Vigne 2013: Tästä mainitsinkin, että rypäleet ovat arviolta 100-120 vuotta vanhoista köynnöksistä. Tämä oli loistava! En ole aikaisemmin maistanut kermaisuutta ja mineraalisuutta yhdessä ja niin voimakkaana. Erittäin pitkä jälkimaku. Tätä oli pakko ottaa pullo kotiin.
  4. Col Foscarin Soave Recioto 2010: Valkoista Reciotoa – nam! Valmistettu kuivatuista Garganega-rypäleistä ja käyminen on pysäytetty. 40% homeisia rypäleitä käytetty. Voimakas papaija ja passionhedelmä tietyllä mineraalisuudella. Jäännös-sokeria noin 140g/l. Tämä on raikkaampi kuten esim. Sauternes tai Berenauslese. Tätä kaipaisin Alkoon! Pari pulloa lähti mukaan.
  5. Renoblis 2008: 100% homeisista rypäleistä, enemmän trockenberenauslesen tyylinen makeampi ja viskoosisempi kuin edellinen. Mineraalisuus puuttuu. Tätä tehdään vain parhaina vuosina.
gini4

Ginin maistelusetti

Mukaan tarttui lisäksi Gran Cuvee 2008 perinteisellä metodilla tehtyä kuohuviiniä, johon käytetty kolmasosa Garganegaa, kolmasosa Chardonnayta ja loppu kolmannes Pinot Neroa eli Pinot Noiria. Olisimme myös saaneet maistaa sitä, mutta täytyi kuitenkin ajaa eikä pulloa ollut auki ja Claudiolla oli ne iltamat ollut. Tosin mikäs sen parempi siihen olotilaan olisi ollut kuin puoli pulloa 2008 vuosikerta skumppaa. 🙂

Claudio kertoi, että he ovat ostaneet Valpolicellasta viinitarhoja ja ensimmäiset Amaronet ja Ripassot tulee pian markkinoille. Sitä odotellessa!

Oli aika kiittää ja kumartaa ja suunnata Alfa kohti Valpolicellaa jossa meitä odotti kaksi täysin erilaista tuottajaa.

Lisätietoa tuottajasta:  www.ginivini.com

valpolicella1

Valpolicella

Ensimmäinen vierailu oli La Salette -nimisellä tuottajalla. Tapaamista sovittaessa oli sen verran säätöä, että oli vähän jo huono kaiku mennä tapaamiseen, mutta ajattelin että siitä kuitenkin voi tulla tosi hyvä vierailu, tai sitten ei. Vanhempi naishenkilö (kenen nimeä en muista, eikä hän antanut omaa käyntikorttia siinä yhteydessä kun itse annoin omani) aloitti pienellä tenttimäisellä kyselyllä että mitäs porukkaa me oikein ollaan. Siirryttiin pienelle kellarikierrokselle vaikka sellaista ei ollut meille luvattu sähköpostilla, mutta mikäs siinä, olihan se kiva juttu kuitenkin.

lasalette

Ripassoa kypsymässä

Kellarikierroksen jälkeen jossa mm. ilmeni että heillä on parhailla rinteillä viljelmät, oli aika siirtyä maistelemaan. La Saletten lippulaiva on Percola Vece Amarone della Valpolicella joka on niittänyt hyvää mainetta, mistä toki esittelijä muisti mainita lukuisia kertoja.  Heidän. ns pöytäviinit eivät vakuuttaneet ja normaali Amarone della Valpolicella oli hyvä, mutta normaali Amarone. Normaalisti heidän lippulaivaa eli Pergole Veceä ei maistateta vieraille, mutta kun se nyt sattui olemaan auki ja telineessä niin saatiin maistaa.

lasalette2

Tämä Amarone oli kyllä loistava vaikkakin kehnompaa vuosikertaa 2o11. Olihan se valittu kuitenkin jossakin parhaaksi italialaiseksi punaviiniksi vuoden 2011 vuosikerroista. Maistelua toki vähän häiritsi, kun kesken purskuttelun emäntä laukaisi, että he ei sitten muuten lähetä mitään ilmaisnäytteitä! Ostettiin kuitenkin pullo tätä 2011 vuosikertaa mukaan kun ei viitsinyt tyhjin käsin lähteä. Meillä oli reissulla ollut niin hyviä vierailuja takana, että tämä oli hyvä muistutus että se asia ei ole vakio.

Jännityksellä odotettiin entä millainen on seuraava tapaaminen joka oli sovittu pientuottaja David Sterzan kanssa.

Luulimme ensin jo eksyneemme, koska ajoimme jo niin pikkuteitä.  Kysyimme lopulta eräältä mieheltä sattuisiko hän tietämään mistä David Sterzan voisi löytää. Hän sanoi, että seuratkaa perässä ja ohjasi meidät pienelle talolle. Ilmeni että mies oli nimeltään Paolo Mascanzoni ja hän oli David Sterzan serkku ja viinintekijä. David Sterza tuli hetken päästä myös paikalle. Istuttiin pöytään ja vaihdettiin käyntikortit. Odotettiin vielä Paolon vaimoa, joka osasi parhaiten englantia. Tunnelma oli odottava.  Lopulta Angela saapui paikalle. Hän kertoi yrityksestä, viljelmistä, rypäleistä yms. Pääpiirteittäin viinitalo on perustettu 1998 ja tuotantomäärät ovat noin 40 000 pulloa vuodessa. Viinitarhat koostuvat perinteisistä paikallisista rypäleistä eli Corvinasta, Corvinonesta, Rondinellasta ja Oseletasta, ja rypäleet kasvatetaan pergolametodilla. Lisäksi heillä on pieniä määriä Syrahia, Cabernet Sauvignonia sekä Merlottia.  Oli aika mennä katsomaan kellarin kautta viinitarhoja.

david1

David Sterzalla ei ole omaa pullotus- ja etikettilaitteistoa vaan he käyttävät siihen tarkoitettua liikkuvaa palvelua, mikä tarkoittaa rekkaa, jossa on näihin asioihin tarvittavat laitteistot.

david2

Corvina-rypäleitä

Kellari- ja viinitarhakierroksen jälkeen mentiin sitten maistelemaan. Sillä välin kun pulloja availtiin Angela kertoi mielenkiintoisen tarinan siitä että eräs iso ostaja kyseli voiko tuotannon tuplata. David Sterza ei suostunut, koska se olisi tuonut isot muutokset ja David Sterza winery ei olisi ollut enää entisensä eikä laadusta olisi ollut enää varmuutta.

Maisteltavana oli kaikki muut viinit paitsi pöytäviini Valpolicella Classico.

david3

  1. Ripasso Superiore 2014: Tuoksussa hapankirsikoita ja multaa, maultaan voimakas ja hapokas. Tanniinit napakat.
  2. Corvina Veronese 2014: Kuivatuista rypäleistä tehty, erittäin amaronemainen missä tiettyä makeutta, mutta vähemmän voimakas.
  3. Amarone della Valpolicella 2012: Voimakkaan marjainen ja rusinainen tuoksu, mukana minttua ja suklaata. Pyöreät tanniinit ja erittäin hyvä balanssi.
  4. Pagoda Rosso Veronese 2013: Loistava kokeilu niin kuin Paolollekin kerroin, 50% Syrahia ja loput Cabernet Sauvignonia ja Merlottia. Tehty samalla lailla kuin Amarone eli kuivatuista rypäleistä. Tuoksussa eukalyptusta, yrttejä, mustikkaa ja karhunvatukkaa. Maku erittäin pyöreä ja makea kokonaisuus.
  5. Recioto della Valpolicella 2014: Reciotohan on siis amaronea, mutta käyminen on keskeytetty ja viini jätetty makeaksi.  Tässä superb reciotossa tuoksusta löytyi makeaa mustikkaa, tummaa suklaata. Maku oli kuin nestemäinen mustikkapiiras.
david4

Vasemalla David Sterza, keskellä Angelo ja oikealla Paolo

Yhteenvetona voisi sanoa, että että miten voikaan olla niin ystävällisiä ja vieraanvaraisia ihmisiä kuin David, Angela ja Paolo. Upeita viinejä ja sydämellä tehty. Huh! Vielä auton takakontti täyteen Sterzan viinejä, mielessä oli että milläs nämä Suomeen saadaan, mutta mahtui kuin mahtuikin matkalaukkuihin.

Suuret kiitokset David, Paolo ja Angela, tämä vierailu muistetaan aina!

www.davidsterza.it

Päivä oli pulkassa ja oli aika keskittyä pelkkään lomailuun Veronassa ja Gardajärvellä. Suuremmat viininmaistelut sai jäädä tällä kertaa tähän. Tai niinhän me luultiin… 🙂  Lue wBlog ravintola Al Cristosta!

Markus Laukkanen 17.9.2016