wblog: VM3-a-M

Alkuun täytyy sanoa, että tämä wBlog poikkeaa jonkun verran muista, mutta koska koko tarina kyseessä olevan ravintolan kanssa oli niin uniikki ja hieno, niin haluan kirjoittaa tästä ihan oman jutun.

Tarina alkoi perjantai-iltana Veronassa 5.8.2016, Soaven ja Valpolicella -vierailupäivän aattona. Kiertelimme Veronan vanhaa kaupunkia vaimon kanssa ja viinihammasta (hyvän viinin viinihammasta) kolotti. Löysimme viinibaarin, jossa oli meluista ja täyttä mutta sai luvan kelvata, saatiin kuitenkin jakkarat joilla istua. Otimme lasilliset laadukasta Ripassoa, joka tarjoiltiin noin 27-asteisena. Tiskille kova jono ja ahdasta ja meluisaa, joten ei jaksanut mennä valittamaan. Osa viinistä jäi lasiin ja päätimme lähteä hotellille.

wp-1476353161701.jpg

Piazza Delle Erbe

Kävellessämme hotellille, hyvän viinin hammasta kolotti vielä enemmän. Lähellä hotellia oli kivan näköinen ravintola nimeltään Al Cristo. Kello oli todella paljon ja suurin osa ruokailijoista olivat jo lähteneet, mutta päästiin terassille istumaan ja nautimme todella isot lasit (about 20cl) oikein hyvää Amaronea seitsemällä eurolla. Viini oli juuri oikein lämpöistä ja tarjoiltiin Riedelin Sommelier-sarjan laseista. Viinihammas oli ruokittu. Päätimme, että tänne täytyy tulla syömään seuraavana päivänä.

Lauantaina loistokkaiden viinitilavierailuiden jälkeen sitten mentiin illastamaan kyseiseen paikkaan. Ravintoloitsijan vaimo (selvisi myöhemmin) otti tilauksen vastaan ja uteli mitä viiniä alkuruoalle ja ensimmäiselle pääruoalle. Halusimme jotain paikallista hyvää valkoviiniä, jolloin hän toi meille menun ulkopuolelta Tenuta Sant´Antonion Vecchio Vigne Soave Classicon. Hyväksyimme ehdotuksen ja kerroimme samalla, että olimme käyneet Soavessa aamulla Ginillä vierailulla.

 

Nauttiessamme ateriaa viereiseen pöytään tuli itäeurooppalaisia, jotka tilasivat jonkun oikein vanhan viinipullon. Tarjoilijoilta hajosi korkki ja pullosta siivilöitiin lasiin viiniä, joka kiikutettiin tilaajalle mutta matkalla tarjoilija toi lasin minun nenän eteen ja pyysi tuoksaisemaan onko viini voimissaan.  Menin vähän hämilleen tilaanteesta. Vähän myöhemmin toinen tarjoilija tuli kysymään että olenko sommelier, johon hämilläni vastasin että en. Omistaja kuulemma halusi esitellä kellariaan. Omistaja olikin sama henkilö joka tuoksutti sitä viiniä mulle aikasemmin. Omistajan nimi oli Luca ja hän intohimoisesti esitteli kellariaan, joka oli ravintolan alla. Uskomattoman iso kellari täynnä arvokkaita huippuviinejä. Kävi ilmi, että hän oli myös Tenuta Sant´Antonion viinien brand ambassador Kiinassa, jossa hän vaimonsa kanssa asui puolet vuodesta. Kun hän kuuli, että haluaisin tulevaisuudessa myös tuoda itse viinejä maahan, hän kutsui meidät seuraavana iltana syömään ja maistelemaan kyseisen tuottajan viinit läpi.

wp-1476353752044.jpg

Sunnuntaina kävi sitten ilmi, että Tenuta Sant´Antoniolla oli maahantuoja Suomessa (Vindirekt), mutta Luca pyysi meitä silti syömään ja juomaan vaikka hänelle ei sitä business aspektia ollutkaan. Ilta alkoi klo 20.00 ja päättyi noin kello 01.30. Viiniä ja ruokaa tuli pöytään koko ajan. Luca esim. maistatti meillä suurenmoista spider crab pastaa (oikea yläkulma yllä olevassa kuvassa), minkä hän ajatteli laittaa menuun seuraavalla viikolla. wp-1476353886651.jpg Kun lukuisia pastoja ja Sant´Antonion viinejä oli tuotu pöytään, tuli myös Vega Sicilian Valbuano vuodelta 1995 ja kolme lasia. Sanottiin tarjoilijalle, että nyt tuli varmaan väärään pöytään, mutta saimme kuulla että omistaja tulee nauttimaan myös sitä hetken päästä. Kävi ilmi, että kyseinen pullo oli hylätty jossain pöydässä.  Viini oli täysin kunnossa ja nautimme kolmestaan lasilliset. Lopun pullon joimme sitten vaimon kanssa tietysti. Seuraavaksi tuli Heitzin Cabernet Sauvignonia Napa Valleystä vuodelta 1992.  Viinissä oli golfpallon kokoinen viinikivi, mutta onneksi viini oli oikein hyvin säilynyt. Lucan vaimo tuli mukaan nauttimaan tätä helmeä. Myös kinkkuja ja juustoja tuotiin pöytään.

wp-1476353685216.jpg

Lopuksi vielä viimeinen illallisporukka otti yhdet grappalasilliset ja kenellekkä loppu grappa jäikään juotavaksi? Onneksi Luca otti siitä leijonanosan. Koska Tenuta Sant´Antonion setistä jäi kaksi Amaronea juomatta, antoi Luca ne meidän mukaan ja myös pussillisen hyvää pastaa.

wp-1476353837254.jpg

Kuvassa vasemmalla Lucan vaimo, keskellä itse Luca ja oikealla minun vaimoni Johanna.

Tämä oli aivan uskomaton kokemus. Erittäin suuret kiitokset Lucalle ja hänen vaimolleen kaikesta vieraanvaraisuudesta ja makunautinnoista.

Käykää ihmiset Veronassa olessanne syömässä Al Cristossa, varsinkin viininystävät. Viinilista on raamatun paksuinen.

Markus Laukkanen, 13.10.2016